14.10.2026 | Blogit
Jääkiekkovalmentaja Juuso Toivolan pesti Naisleijonissa päättyi etuajassa. Se avasi hänelle yllättävän mahdollisuuden valmentaa maailman kovimmassa kiekkoliigassa.
Heinäkuussa 2025 Juuso Toivola pohti, mitä hän tekisi seuraavaksi. Jääkiekkovalmentajalla oli vielä vuosi virkavapaata Lapin urheiluopiston valmentajakoordinaattorin työstä. Naisten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan paikalta Toivola oli irtisanottu alkukesästä.
Toivola istui kotisohvalla, kun puhelimeen kilahti yllättävä viesti. Lähettäjä oli Carla MacLeod. Toivola tunsi kanadalaiskollegan maajoukkueympyröistä. MacLeod valmensi pitkään Tšekin maajoukkuetta. He olivat tulleet aina hyvin juttuun.
MacLeod kirjoitti Toivolalle, että hänen valmentamansa Ottawa Charge etsi tiimiinsä valmentajaa ja tiedusteli, olisiko suomalaisella pestiin kiinnostusta.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, että vau! PWHL olisi mahtava mahdollisuus, unelma oikeastaan, Toivola muistelee.
PWHL on vuonna 2023 perustettu naisten ammattilaisliiga Pohjois-Amerikassa. Siellä pelaavat maailman parhaat kiekkoilijat.
Elämän siirtäminen Rovaniemeltä Kanadan pääkaupunkiin ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen operaatio. Toivola pohti asiaa pitkään ja hartaasti. Mahdollisuus valmentaa lajin absoluuttisella huipulla tuntui kuitenkin sellaiselta, jonka hän halusi kokea. Ammatillisesti mikään ei pidätellyt häntä Suomessa.
– Se tarjous tuli hyvään saumaan. Budjetoimattomasti hyvään saumaan, Toivola naurahtaa.
Niin hän lähti Kanadaan.
55-vuotiaan Toivolan polku maailman kovimpaan kiekkoliigaan ei ole aivan tavanomainen. Toivolalle ei ole merkittävää pelaajataustaa, eikä juurikaan kokemusta seuravalmentamisesta. 1990-luvulla alkaneen valmentajauransa Toivola on tehnyt pitkälti maajoukkuetehtävissä.
Naisten kiekkoilun puolelle Toivola suuntautui aikanaan, kun hän työskenteli Suomen jääkiekkoliitossa kouluttajana. Toivola kysyi liiton silloiselta valmennuspäälliköltä Kari Savolaiselta mahdollisuutta päästä seuraamaan jonkun maajoukkueen toimintaa. Ajatuksena oli saada lisää näkemystä valmennuskouluttajan tehtävään.
Savolainen ehdotti naisten maajoukkuetta. Silloinen päävalmentaja Jouko Lukkarila asui Toivolan tavoin Rovaniemellä. Kaksikko tunsi toisensa Lapin urheiluopistolta, jossa Toivola oli opiskellut liikunnanohjaajaksi ja erikoistunut valmentamiseen.
– Muutaman minuutin siinä mietin, että hyvästi NHL ja SM-liiga, mutta sen kahden minuutin jälkeen en ole katunut sekuntiakaan.
Suuri yleisö tuntee Toivolan parhaiten Naisleijonien päävalmentajana vuosilta 2022–2025. Toivolan, joka oli toiminut joukkueen apuvalmentajana vuodesta 2014, piti nousta päävastuuseen vasta Pekingin olympialaisten jälkeen.
Olympiaturnauksen avausottelun jälkeen Pasi Mustonen matkusti kotiin perhesyiden takia. Päävalmentajan vastuu lankesi yllättäen Toivolalle.
– Siinä ihmetteli, että mitä nyt tapahtuu. Se oli hämmentävä hetki, jossa piti yllättäen jatkaa hyvässä liikkeessä ollutta matkaa, Toivola muistelee.
Suomi oli hävinnyt turnauksen ensimmäisen pelinsä Yhdysvalloille. Toivolan alaisuudessa Suomi koki tappiot ensin lajin toiselle suurmaalle Kanadalle ja heti sen jälkeen Sveitsille. Kurssi kääntyi alkusarjan viimeisessä pelissä. Lopulta Pekingistä tuli olympiapronssia.
– Ekat kaksi peliä mietin, että voi luoja. Tätäkö tämä päävalmentajana oleminen on.
Suomen maajoukkueen päävalmentajan työ on julkinen ammatti. Sen Toivola sai oppia nopeasti, kun Pekingin nihkeiden avauspelien aikana sähköpostiin ja somekanaviin alkoi paukahdella kipakkaa kansalaispalautetta.
– Ne eivät olleet kovin mukavia viestejä. Kollegoilta ja ystäviltä tuli tietenkin positiivisia viestejä.
Toivola sanookin, että näkyvää päävalmentajan työtä tekevän pitää olla ”vähän hullu”.
– Se on julkisuuden rooli ilman suurempia etuisuuksia. Koska vaan voidaan vetää (mediassa) kölin alta. Siviiliarjessakin pitää tiedostaa, että on julkisuuden henkilö.
Olympialaisten jälkeen Toivola valmensi Suomea neljissä MM-kisoissa. Kahdet ensimmäiset sujuivat nihkeästi, kun Suomi jäi mitalisijojen ulkopuolelle. Vuosina 2024 ja 2025 tuli pronssia.
– Siinä ensimmäisessä MM-turnauksessa (elokuussa 2022) sattui ja tapahtui. Se tuli uudelle johtoryhmälle ja pelaajille tosi nopeasti. Lähes kaikki meni pieleen, Toivola naurahtaa.
– Sen jälkeen alkoi uuden rakentaminen, johon olen tyytyväinen. Se oli noususuhdanteinen jakso, joka meni niiden tavoitteiden mukaan, mitä jääkiekkoliiton kanssa asetettiin.
Viime syksynä Toivola oli uuden edessä. Pitkän maajoukkuerupeaman jälkeen hän sai totutella seura-arkeen. Se on huomattavasti maajoukkueen valmentamista intensiivisempää.
KUVA: Josh Kim
Maajoukkueessa niistä harvoista päivistä, kun joukkue kokoontuu, pitää ottaa kaikki irti. Tapahtumien ulkopuolella työ on pitkälti pelaajien tarkkailua ja heidän kanssaan keskustelemista. Seurajoukkueessa pelaajien kanssa paiskitaan hommia päivittäin.
– Ai että se arkivalmennus tuntui mukavalta. Pelaajien kanssa sai olla päivittäin tekemisissä jäällä ja jään ulkopuolella pitää palavereita ja videopalavereita. Joka päivä sai puhua valmentamisesta hyvässä työyhteisössä. Siinä koki olevansa asian ytimessä. Oli tunne, että asioihin pystyi konkreettisesti vaikuttamaan.
Uudenlaisen roolin ja toimintatapojen ohella Toivolan piti totutella uudenlaiseen kiekkokulttuuriin. Hän sanoo, että se oli yhtä aikaa haastavaa ja hankalaa, mutta myös helppoa ja hauskaa.
Pohjoisamerikkalaisessa ja eurooppalaisessa kiekkokulttuurissa on merkittäviä eroja. Yksi on kaukalon koko. Pohjois-Amerikassa se on kapeampi. Tämä muuttaa pelin luonnetta, tekee siitä nopeatempoisempaa. Pohjois-Amerikassa pelaajien luisteluvoima ja -nopeus ovat korkealla tasolla.
– Luistelun äänet kuuluvat harjoittelussa ja pelissä voimakkaammin. Vauhti on kova. Fyysisyys on siinä sarjassa todella kovaa. Peli on paljon pystysuuntaan pelaamista.
Toivola sanoo, että isossa kuvassa pelin elementit ovat samankaltaisia mantereiden välillä. Nyanssit ovat kuitenkin erilaisia. Euroopassa painotetaan paljon viisikkopelaamista. Peli on taktisempaa. Pohjois-Amerikassa kulttuuri on yksilökeskeisempi. Siellä valmennetaan ikään kuin peliä pelin sisällä.
Toivola pohtii, että hänet luultavasti haluttiin tuomaan peliin eurooppalaista näkemystä.
– Uskon että jotain asioita pystyin tuomaan siitä, miten olen suomalaisessa jääkiekossa kasvanut pelaajien kohtaamiseen sekä joukkuepelaamisen näkemyksiin.
Kanadassa Toivola tiedosti olevansa vieraalla maalla. Hän kuunteli paljon, mitä muut sanoivat. Kun Ottawa Chargen toimintatavat alkoivat tulla tutuiksi, Toivola alkoi tunnistaa ne hetket, kun hän halusi tuoda oman näkemyksensä esiin.
– Englannin kielen taitoni on ihan ok. Mutta kun puhe menee nopeasti, kaikkeen ei ehdi mukaan. Kun puhuu, sanoo sen mitä haluaa ja tarkoittaa.
Ei hänestä kuitenkaan tuntunut, että Kanadassa olisi pitänyt todistella jotain. Vastaanotto Kanadassa oli lämmin ja ystävällinen.
– Todistelufiilis on ehkä enemmän omassa päässä. Enemminkin pitää uskaltaa luottaa itseensä ja olla sellainen kuin on.
Chargen kausi oli vaiherikas. Päävalmentaja Carla MacLeod sairasti rintasyöpää ja oli pariin kertaan pidemmän pätkän poissa joukkueen toiminnasta. Pudotuspelipaikka varmistui runkosarjan viimeisessä pelissä. Välierissä Ottawa peittosi Boston Fleetin, mutta taipui finaalisarjassa Montreal Victoirelle.
Ennen Kanadaan muuttoa Toivola soitti valmentajakollegalleen Jussi Ahokkaalle. Tämä oli valmentanut kaksi edellistä kautta Kanadan junioriliigassa OHL:ssa.
– ”Jose” varoitti, että varaudu siihen, että siellä on paljon asioita, joita pitää hoitaa. Hän oli oikeassa.
Ennen muuttoa Toivolan piti hoitaa verotukseen, työsopimukseen ja -lupiin liittyvät asiat. Niissä hän sai apua SAVALilta.
– SAVAL oli todella isoksi avuksi. Erityiskiitos henkilökunnalle auttamishalusta, asiantuntemuksesta ja paneutumisesta asiaani.
Kanadassa piti hankkia asunto, henkilökortti, hoitaa pankkiasiat, puhelinliittymä, sähkösopimukset ynnä muuta. Hoidettavia asioita on paljon.
– Ensimmäisenä iltana, kun olin asettunut puoliksi kalustettuun kämppääni, avasin television, eikä siellä näkynyt mitään. Kanavat piti hoitaa itse näkymään.
– Ei ne isoja asioita ole, mutta kun on kuitenkin vieraassa kulttuurissa ja kaikki pitää tehdä vieraalla kielellä. Siihen pitää varautua hyvin. Paperijuttua on yllättävän paljon.
Toivolan vaimo kävi Ottawassa muutaman kerran, mutta pääosin hän oli yksin. Kiivas kiekkoarki piti suomalaisvalmentajan kiireisenä ja helpotti yksin olemista. Arki oli sen verran hektistä, ettei hän hirveästi jaksanut lähteä katselemaan nähtävyyksiä.
– Onneksi olen ok-tason kokki ja osaan pestä pyykkiä. Aikaero tekee oman hankaluutensa. Yhteydenpito Suomeen pitää aikatauluttaa tarkasti.
Toivolalta on usein kyselty PWHL:n ja Suomen Auroraliigan välisistä eroista. Hän pitää sarjojen vertailua epäreiluna. Ne ovat täysin eri maailmasta. PWHL:ssä kaikki pelaajat ovat ammattilaisia. Parhaat pelaajat tienaavat yli satatuhatta dollaria kaudessa. Seuroissa on useita työntekijöitä. Auroraliigassa lähes kaikki pelaajat maksavat pelaamisestaan kausimaksuja.
PWHL:n runkosarjan viime kauden yleisökeskiarvo oli 9 304 katsojaa. Esimerkiksi miesten SM-liigassa se oli 4 535 katsojaa eli alle puolet PWHL:n keskiarvosta. Luvuista voi päätellä, että vuonna 2023 perustettu PWHL on kaivanut pinnan alla kytenyttä naiskiekon potentiaalia esiin.
– Naisten jääkiekko tarvitsi lippulaivan. Joku sanoi hyvin, että sitähän ei voi eikä kannata tehdä samanlaiseksi kuin miesten kiekko, koska se tuote myy tällä hetkellä. Se on viihdyttävä tuote.
Teksti: Jaakko Tiira
Juttu on julkaistu ASIA-lehden 3/2026 Valmentajat -sivuilla
Avainsanat:
ammattivalmentaja, juuso toivola, jääkiekkovalmentaja, liikunnanohjaaja, PWHL, päävalmentaja