12.12.2025 | Blogit
Maailman huipulla suorituskykyisyys on pienistä asioista kiinni. Kilpakumppaneilla on yhtä lailla perusasiat kunnossa, joten kilpailuetua on haettava yksityiskohdista.
Yksin suorituspaikalla, mutta sadan prosentin tuki takana. Mitä joukkueena toimiminen tarkoittaa yksilölajissa, jossa taistellaan sekunneista ja sadasosista kaikkia, myös omia joukkuekavereita, vastaan? Perinteinen suomalainen eetos yksinpuurtavista urheilijoista istuu tiukassa, mutta kukaan ei lopulta menesty yksin. Hyvä fiilis auttaa kiistatta kisasuoritusta, mutta miten joukkueen tuki näkyy silloin, kun kaikilla on sama tavoite?
Pia Pekosen arkea on pohtia näitä kysymyksiä. Hän valmentaa Reijo Jylhän kanssa maastohiihdon naisten A-maajoukkuetta, jossa jokaisella kahdeksalla urheilijalla on sama tavoite: paikka Milano-Cortinan olympialaisiin ja menestyminen siellä.
- Yhdessä toimimisella on iso merkitys sosiaalisesta näkökulmasta. On aivan eri asia erakoitua kuin olla osa porukkaa, jossa kaikki tavoittelevat menestystä, mutta auttavat toisiaan, Pekonen avaa.
- Maajoukkuetoiminta on joukkuetoimintaa, vaikka yksilölajissa kaikilla on omat henkilökohtaiset tavoitteensa. Joukkuekaverin suoritus ei vaikuta omaan tekemiseen niin vahvasti kuin joukkuepelissä, jossa on suoraan merkitystä, mitä kaveri siinä vieressä tekee, hän jatkaa.
Maailman huipulla suorituskykyisyys on pienistä asioista kiinni. Kilpakumppaneilla on yhtä lailla perusasiat kunnossa, joten kilpailuetua on haettava yksityiskohdista. Niiden vaikutusta päivän suoritukseen on vaikea todentaa, mutta maalaisjärjelläkin ajatellen on aivan eri asia olla lähtöviivalla hyvällä kuin huonolla mielellä. Pekonen uskoo, että joukkueen dynamiikka ja ilmapiiri näkyvät suoraan suorituskyvyssä.
- Kun dynamiikka on sellainen, että kaverit ovat valmiita auttamaan sinua ja sinä heitä, se vaikuttaa varmasti lopputulokseen. Onhan se muutenkin paljon mukavampaa, kun kaikilla on kivaa yhdessä myös harjoitusten ulkopuolella.
Naisten maajoukkueessa ilmapiiriä on rakennettu palaamalla perusasioihin: miksi maajoukkue on olemassa ja miksi siihen kannattaa kuulua? Mitä mukana olemalla saa ja mitä itse tuo joukkueeseen? Pekosen mukaan valmentaja johtaa esimerkillään, ja positiivinen olemus ja tapa puhua vaikuttavat kaikkiin.
- On merkityksellistä, tuotko tiimiin energiaa vai vietkö sitä. Avoimuus, läsnäolo ja kuunteleminen luovat pohjan. Sovimme yhdessä toimintatavoista ja siitä, mihin sitoudutaan.
Jylhän ja Pekosen johtama tiimi kokoontuu joka ilta yhteiseen hetkeen, ubuntuun, jossa pysähdytään reflektoimaan päivän tapahtumia ja annetaan palautetta puolin ja toisin. Iltahetki vahvistaa yhdessä tekemisen kokemusta ja luottamusta.
Ulkopuolisen silmin ubuntu kertoo paljon valmentajakaksikon tavasta johtaa: joukkueen arki rakentuu arvostukselle, välittämiselle ja vastavuoroisuudelle. Ubuntu on afrikkalainen yhteisöllisyyttä tarkoittava käsite, joka tarkoittaa suunnilleen: Minä olen, koska me olemme.
- Rakentava palaute on tärkeää molemmin puolin eli valmentajilta urheilijoille, mutta myös heiltä meille. Kaikilla pitäisi olla tunne, että tätä juttua ollaan tekemässä yhdessä. Avoin ja suora puhe arkisistakin asioista on tosi tärkeää toimintakulttuurin kannalta.
Valmentaminen on ihmistyötä parhaimmillaan, eikä siinä työskennellä pelkkien taitojen tai suoritusten kanssa, vaan kokonaisen ihmisen.
- Valmentajan pitää olla aidosti kiinnostunut urheilijoista ihmisinä. Vain silloin syntyy turvallinen ilmapiiri, jossa voi olla oma itsensä. Olemme puhuneet myös siitä, että erilaisuus hyväksytään, eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltä, sanoo Pekonen. On inhimillistä, että ihmisten välille syntyy aina toisinaan jännitteitä. Tärkeää on tarttua niihin ajoissa.
- Asiasta puhutaan joko ryhmässä tai henkilökohtaisesti. Pääasia, että puhutaan - aito vuorovaikutus on tapa purkaa asioita. Niitä ei lakaista maton alle.
Jokainen urheilija on erilainen, ja se näkyy arjen valmennuksessa. Joukkueen yhteinen harjoitus voidaan toteuttaa monella tavalla, kun yksilölliset erot huomioidaan. Joukkueena toimimisesta huolimatta jokaisella urheilijalla on omat henkilökohtaiset tavoitteensa ja yksilölliset tavat harjoitella.
- Harjoittelu on aina yksilöllistä. Samanlainen harjoitusohjelma voi erota esimerkiksi vauhdeissa tai salitreeni saattaa olla kaikilla aivan erilainen riippuen siitä, mitä juuri yksilö tarvitsee. Paljon voidaan silti tehdä yhteisen ohjelman mukaisesti ja yhdessä, Pekonen kertoo.
Pekonen työskentelee urheilijoiden kanssa, jotka ovat oman lajinsa huippuja. Siksi vaatimustasonkin on oltava korkea ja Pekoselle se tarkoittaa ennen kaikkea tekemisen laatua.
- Kun halutaan olla maailman parhaita, on vaatimustason oltava korkea, myös valmennuksessa. Jos urheilijat laittavat kaikkensa peliin, niin myös meidän valmentajien ja muiden siinä ympärillä olevien on tehtävä niin. Jokaisen täytyy arvioida omaa toimintaansa ja pohtia, miten sitä voi parantaa.
Huippu-urheilussa otetaan riskejä ja haetaan rajoja. Välillä onnistutaan, välillä tehdään vääriä valintoja.
- Mehän tehdään asioita sen tiedon varassa, mikä meillä tällä hetkellä on. Kun pyritään olemaan maailman paras, niin rajoja on pakko kokeilla ja välillä se menee yli. Mutta se kuuluu huippu-urheiluun. Varman päälle ei voi ottaa, koska silloin ei koskaan saa tietää, mihin olisi oikeasti voinut yltää.
Pekonen on tehnyt valmennustyötä jo pitkään eri lajeissa ja eri tasoilla. Hänen puheessaan kuuluu syvä innostus tekemiseen ja halu kehittymiseen, mutta myös kiitollisuus kaikesta opitusta ja koetusta, jotka ovat kehittäneet häntä työssään.
- Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut työskennellä niin monien valmentajien kanssa. Oma osaamiseni on kasvanut valtavasti niistä keskusteluista. Koulutus ja ajantasaisen tiedon lukeminen ovat tärkeitä, mutta kokemustiedon hyödyntäminen on varmasti kehittänyt minua valmentajana eniten.
Pekosen tärkein oivallus valmentamisesta liittyy ihmisen kohtaamiseen. Hänen mukaansa valmennus ei ole vain suunnitelmia, vaan ennen kaikkea kykyä ymmärtää, että urheilija ei ole kone, eikä kehitys etene aina suoraviivaisesti. Olennaista on vuorovaikutus ja se, miten ratkaisuja etsitään yhdessä ja miten yksilö kohdataan osana joukkuetta.
Teksti: Mari Lohisalo, Kuva: Adobe Stock
Ammattivalmentajien vuosittainen kokonaishyöty Suomessa jopa 2 miljardia euroa Valmentajan työsopimukset ja työn johtaminen Työsuhdeneuvonta SAVALin jäsenille
Julkaistu ASIA-lehdessä 4/2026