22.12.2025 | Jäsenedut ja -palvelut
Epäasiallista ja epäoikeudenmukaista kohtelua sekä työnjohto-oikeuden kyseenalaista käyttöä
Suomen Ammattivalmentajat SAVAL ry keräsi avoimen kirjoituskutsun (9.5. -31.8.2025) kautta kertomuksia ammattivalmentajien omista kokemuksista työelämässä. Alustavia tutkimustuloksia julkaistiin aikaisemmin syksyllä, joissa tuotiin esille pääpiirteitä valmentajien kirjoittamista työelämän hankalista tilanteista.
Tutkimukseen osallistui kirjoituksillaan 33 ammattivalmentajaa. 14 miestä, 18 naista ja yksi sukupuolen ilmoittamatta jättänyt. Valmentajista 70 prosenttia työskentelee urheiluseuroissa (23 valmentajaa). Tutkimuksen toisessa osassa käydään läpi tutkimuksen tuloksia keskittyen valmentajien kertomuksiin työnantajan toiminnasta urheiluseuroissa.
Valmentajat kirjoittavat kohtaavansa epäasiallista käytöstä esihenkilöiltään, kuten huutamista, syyttelyä ja henkilökohtaisista ominaisuuksista huomauttamista. Epäasialliseksi työnantajan toiminnaksi kerrottiin muun muassa seuraavaa: ”Asiaton käytös näkyy perättömien huhujen keksimisellä, työsuorituksen arvostelulla ja ammattiosaamisen epäilyllä.”
Työnantajien ylläpitämä kielteinen ilmapiiri vaikuttaa negatiivisesti valmentajien työssä jaksamiseen. Osa valmentajista kertoi hakeneensa hakenut sairaslomaa pitkään jatkuneen, työnantajan toiminnan aiheuttaman stressin ja työuupumuksen vuoksi. Kirjoituksissa kuvaillaan tulehtuneita työilmapiirejä, missä vuorovaikutus työnantajien kanssa on ajautunut käytännössä umpikujaan. Äärimmäisyydessään tilanteet ovat johtaneet siihen, että esihenkilö on ”osoittanut välinpitämättömyyttä, ei ole esimerkiksi tervehtinyt kohdatessa.”
Valmentajien kirjoituksissa pohditaan nykyistä tilannetta, missä urheiluseurojen hallituksen jäsenet kantavat vastuuta valmennustoiminnan organisoimisesta vapaaehtoispohjalta ilman pätevyysvaatimuksia johtamistaidoissa. Valmentajat kertovat, että puutteellinen esihenkilötyö hankaloittaa heidän päivittäistä valmennustyötään. Hankaluuksia aiheuttavat taloushallinnon epämääräisyys, pitkäjänteisyyden puute, tavoitteiden epäselvyys sekä ristiriidat toimintasuunnitelmien ja käytännön toiminnan välillä.
Valmentajat raportoivat tilanteista, joissa seuran heikko taloudellinen tulos kaadetaan valmentajien vastuulle – työnantajan syytökseksi valmennustyön epäonnistumisesta. Huolimatta valmentajiin kohdistuvasta kritiikistä seurojen hallituksissa saatetaan sivuttaa valmentajien tekemät ehdotukset toiminnan kehittämiseksi ja taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Ristiriitaiseen tilanteeseen turhautumisesta kerrotaan esimerkiksi näin: ”Olen tehnyt paljon erilaisia selvityksiä seuran hallitukselle esimerkiksi resurssien tarpeista ja perustellut toimintaa tai sitä, miksi jotain ei pystytä tekemään.”
Kirjoituksissa toistuu huoli valmentajien ammattikunnan tulevaisuuden kohtalosta, mikäli toiminta urheiluseurojen hallituksissa jatkuu samanlaisena. Valmentajat kohtaavat päivittäin hankalia tilanteita, missä heidän ammatillinen osaamisensa asetetaan kyseenlaiseksi. Osaamisen kyseenalaistaminen ilmenee valmentajien kertomuksissa muun muassa tilanteissa, joissa urheilevien lasten vanhemmat pitävät hallussaan ylintä päätösvaltaa seurassa. Vanhemmuuden ja johtajuuden epäsopimattomuus ilmenee ristiriitaisina tilanteina, kun vastuullinen tehtävä seuran johdossa sekoittuu oman lapsen kilpailu-uran edistämisen kanssa: ”Hallitus koostuu valmennettavien lasten vanhemmista, joista jokainen ajaa vain omaa etuaan.”
Työnantajat painostavat valmentajia priorisoimaan valmennustyön suhteessa muihin elämän osa-alueisiin. Kirjoituksissa kerrotaan työnantajien kohdistavan valmentajiin muun muassa ”emotionaalista kiristystä” ylitöiden tekemiseen. Mikäli valmentajat kieltäytyvät, esihenkilöt ”syyllistävät sitoutumisen puutteesta.” Tilanteissa, joissa työnantajat edistävät kaikin mahdollisin keinoin seuran valmennustoiminnan jatkuvuutta näyttää johtavan tilanteisiin, joissa edes erityiset perhetapahtumat, kuten sukulaisen häät, eivät estä työnantajien painostavaa käytöstä. Merkkitapahtumat eivät ole riittävä syy sille, että työnantajat joustaisivat työvuorojen suunnitteluissa.
Valmentajilla on kokemuksia siitä, että työnantajien painostus menee osittain äärimmäisyyksiin. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi työnantajien pyynnöt lyhentää sairaslomaa tai pahimmassa tapauksessa kehotetaan tulemaan sairaana töihin. Työhön sitoutumisen vaatimuksista muodostuu yhdistelmä psyykkistä turvattomuutta ja fyysisestä terveydestä piittaamattomuutta. Työnantajat eivät välttämättä tarjoa korvaavia työtehtäviä valmentajien pyynnöistä huolimatta. Sen sijaan valmentajiin kohdistetaan syytöksiä, jos he pitävät sairaslomaa fyysisen loukkaantumisen takia: ”Näissä yhteyksissä työntekijän sitoutumista ja henkistä vahvuutta saatetaan kyseenalaistaa melko rajustikin.”
Samalla, kun valmentajat kertovat heihin kohdistuvista odotuksista sitoutua täysimääräisesti valmennustyön tekemiseen, he käyvät kamppailuja palkanmaksun ja lakisääteisten korvausten kanssa. Kirjoituksissa toistuu haasteet saada ilta- ja sunnuntaikorvauksia tai päivärahoja kilpailumatkoilta. Työntekijät joutuvat itse ottamaan selvää ja kysymään työehtosopimuksen mukaisista palkankorotuksista tai tehtäväkohtaisista palkanlisistä. Lisäksi valmentajia saatetaan kohdella eriarvoisesti seuran sisällä: ”työsopimusehdoista ja palkan lisistä annetaan eri tieto ja jätetään kertomatta osalle” ja ”minulle ei kerrota työhöni liittyviä asioita samalla tavalla kuin muille, ja minut on jätetty sisäisen tiedotusringin ulkopuolelle.”
Valmentajat kirjoittavat, että työsuhteiden jatkuva määräaikaisuus on psyykkisesti kuormittavaa. Kysymyksiä herättää määräaikaisten työsopimusten ketjutus tilanteissa, joissa valmentajille ei kerrota määräaikaisuuden perusteita, eikä niitä kirjata työsopimuksiin. Osa valmentajista kertoo, että ilman toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta kynnys nostaa epäkohtia esille kasvaa. Pelko oman työn päättymisestä nykyiseen sopimuskauteen estää kritisoimasta työnantajan puutteellista toimintaa esimerkiksi työaikalainsäädännön suhteen. Yksi valmentajista tiivistää asian näin: ”Määräaikaisten sopimusten ketjutuksella pyritään pitämään valmentajat nöyrinä, että työ jatkuu.”
Kirjoituksissa tuodaan esille, että työnantajat käyttävät työnjohto-oikeuttaan väärin muun muassa tekemällä yksipuolisesti muutoksia työtehtäviin. Yhtäältä työtehtäviä saatetaan lisätä tai poistaa ilman perusteluja. Toisaalta valmentajien työtehtävät ovat epämääräisesti kirjattuja, jonka vuoksi valmennustyön rajaaminen tuottaa jatkuvia ongelmia. Kertomuksia yhdistää liiallinen työmäärä ja haasteet vuorovaikutuksessa työnjohdon kanssa. Osittain kirjoituksissa kerrotaan huolimattomuudesta, mutta osassa tarinoista paljastuu työnantajan epäasiallisia käytäntöjä: ”Valmentajalle halutaan antaa enemmän työtehtäviä, kuin hän pystyy tekemään, ja jos niistä kieltäytyy, hallitus uhriutuu.”
Tutkimus tuottaa tärkeää tietoa, vaikka tulokset valitettavasti piirtävät epätoivottavan kuvan ammattivalmentajien työstä Suomessa. SAVALin juristi Karen Saarinen pitää erittäin huolestuttavana sitä, jos yhdenkin valmentajan työnantaja viittaa kintaalla työlainsäädännölle:
– Kirjoituksissa toistuvat kertomukset epäasiallisesta kohtelusta työpaikalla. Sellaiseen työnantajan on puututtava oma-aloitteisesti, eikä puuttuminen ole vapaaehtoista, vaan lain asettama velvoite. Kiellettyä epäasiallista kohtelua ja häirintää voi olla muun muassa väheksyvät ja pilkkaavat puheet, työnteon jatkuva perusteeton arvostelu ja työyhteisöstä eristäminen. Erityisen huolestuttavaa on, jos epäasiallista kohtelua tai häirintää harjoittaa työnantajan edustaja itse. Siitä on esimerkillä johtaminen kaukana, toteaa Saarinen.
Saarinen korostaa, että työntekijöillä on oikeus turvalliseen työympäristöön, työaikalain ja työehtosopimuksen mukaisiin korvauksiin ja siihen, että työsopimuksessa sovittua työaikaa ja tehtävänkuvausta noudatetaan. Työntekijän ei pitäisi joutua taistelemaan näistä tai muistakaan oikeuksistaan:
– Työnantaja ei voi lähtökohtaisesti noin vain poistaa tai olennaisesti muuttaa työntekijän keskeisiä työtehtäviä. Tämä voi olla paitsi työnjohto-oikeuden väärinkäyttöä ja epäasiallista kohtelua, myös työsopimuslain vastaista. Toiminnasta voi seurata työnantajalle jopa korvausvelvollisuus, muistuttaa Saarinen.
Saarinen korostaa, että hyvä työnantaja paitsi tuntee työlainsäädännön ja mahdollisesti sovellettavan työehtosopimuksen, myös aktiivisesti itse pyrkii varmistamaan työntekijän oikeuksien toteutumisen. Se on aina myös työnantajan etu. Kun työntekijät voivat hyvin, työntekijöiden sitoutuneisuus ja työnteon tehokkuus kasvavat. Hyvinvoivan työyhteisön pitäisi olla jokaisen työnantajan ykkösprioriteetti.
SAVALin toiminnanjohtaja Raino Nieminen on samoilla linjoilla Saarisen kanssa työnantajan velvollisuuksista ja toteaa, että huutaminen, syyttely ja henkilökohtaiset loukkaukset eivät kuulu työelämään. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että urheilun toimialalla on tärkeää keskittyä perusasioiden kuntoon saattamiseen. Näihin kuuluvat muun muassa toisia kunnioittavat työelämän toimintatavat, asiallinen käytös ja vastuullinen esihenkilötyö:
– Tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että valmentajien työelämän perusasiat, kuten työsuhteen vakaus, hyvä esihenkilötyö ja työaikalainsäädännön noudattaminen, eivät toteudu läheskään riittävällä tasolla. Kehityksen suunta huolestuttaa, jos näihin epäkohtiin ei puututa nyt – tämä alkaa vaarantamaan koko ammattivalmennuksen tulevaisuutta, pohtii Nieminen.
Nieminen kiinnittää erityistä huomiota siihen, että valmentajien kirjoitusten perusteella työnjohto-oikeuden väärinkäyttö ja työaikalain ohittaminen eivät ole yksittäisiä virheitä, vaan osittain osa järjestelmällistä epäoikeudenmukaisuutta:
– Määräaikaisten työsopimusten ketjutus ja epämääräiset työnkuvat ovat kestämätön tilanne, missä valmentajat joutuvat työskentelemään jatkuvassa epävarmuudessa. Asiaan tulisi tehdä välitön muutos ja vakauttaa työsuhteet yhdessä selkeiden, kirjallisten työnkuvien kanssa, jatkaa Nieminen.
SAVAL kiittää kaikkia valmentajia, jotka osallistuivat tutkimukseen ja kertoivat työoloistaan. Toivottavasti kirjoituksissa esiin tuleva laaja kirjo työnantajan tapoja kiertää lakia vaihtuu pikaisella aikataululla turvalliseen ja oikeudenmukaiseen työympäristöön. Tämänhetkinen tilanne herättää huolta sekä valmentajien ammatissa työskentelemisen jatkuvuudesta että ammatin houkuttelevaisuudesta valmentamisesta kiinnostuneiden osalta. SAVAL haastaa urheilun toimialan työnantajia tarkastelemaan omia toimintatapojaan suhteessa työnlainsäädäntöön.
Tutkimuksesta julkaistaan vielä kolmas osatulos keväällä 2026 sekä kokoava loppuraportti. Lisäksi tutkimuksesta julkaistaan tieteellisiä artikkeleita suomeksi ja englanniksi.
Tutkimushankkeen vastuullinen tutkija Sanna Erdoğan, sanna.erdogan@saval.fi.