16.02.2026 | Työelämä, Työelämä
Kukapa tästä ei olisi kuullut: tekoäly on tullut vauhdilla osaksi arkeamme. Eri kielimalleja on tarjolla enemmän kuin ehtii kokeilla hakupalvelut tarjoavat tekoälyn luomia tiivistelmiä ja somefiidiä selatessa vastaan saattaa tulla mitä tahansa.
Selkeissä tapauksissa tekoälyn tuotos on helppo tunnistaa ja sen luotettavuus arvioida. Mutta entä, kun tekoäly tuottaa vaikeaan kysymykseen vakuuttavan oloisen vastauksen? Tai laatii pätevältä vaikuttavan sopimuksen?
Tekoälyn teksti on usein sujuvaa ja vakuuttavaa. termit voivat olla oikeita tai ainakin oikean kuuloisia. Teksti saattaa sisältää jopa luotettavan oloisia lähdeviittauksia. Tekoäly ei kuitenkaan ymmärrä juridiikkaa, ainakaan vielä. Se ei erota lakia työehtosopimuksen säännöksistä, eikä tunne oikeuskäytäntöä. Tekoäly ei myöskään pysähdy huomioimaan yksityiskohtia – niitä poikkeuksen poikkeuksia, joille koko oikeusjärjestelmämme rakentuu. Yleensä tekoäly myös pyrkii miellyttämään: muotoilemalla kysymyksen eri tavalla voi saada samaan asiaan eri vastauksen.
Kun tekoäly laatii vakuuttavan oloisen vastauksen juridiseen kysymykseen, se ei siis jää pohtimaan työehtosopimusten yksityiskohtia tai kaivamaan sopivaa oikeuskäytäntöä. Se ei edes tarkista, mitä laki tai varsinkaan lain esityöt asiasta sanovat. Sen sijaan tekoäly laskee todennäköisyyksiä. Se siis ennustaa, mikä sana todennäköisimmin seuraa toista. Jos todennäköisyyslaskenta ei onnistu, tekoäly arpoo vastauksen – eli hallusinoi. Tällaiseen vastaukseen luottaminen voi tulla käyttäjälle kalliiksi.
Miten pärjäävät kielimallit, jotka on nimenomaan koulutettu juridisella aineistolla ja tarkoitettu juristin työn tueksi? Edes ne eivät läheskään aina anna oikeita vastauksia. Kun tekoälyn tekemästä virheestä, kuten vanhentuneesta lakiviittauksesta, sille huomauttaa, seuraa vilpittömät pahoittelut ja yleensä korjaus. Hellyttävää kyllä, muttei erityisen luottamusta herättävää. Eikä muuta voi tietenkään vaatiakaan. Eihän tekoälyn tehtävä ole kantaa vastuuta virheistään.
Edellä sanotusta huolimatta tekoälystä on juristillekin paljon hyötyä. Yleiset kielimallit auttavat käännöksissä ja tekstin jäsentelyssä, juridisella aineistolla koulutetut kielimallit taas etsivät lähteitä, kuten relevantteja oikeustapauksia. Työtä on siis mahdollisuus tehostaa merkittävästikin tekoälyn avulla. Hereillä on kuitenkin oltava sen suhteen, milloin tieto on vanhentunutta tai kokonaan virheellistä, ja milloin käytetyt lähteet epärelevantteja.
Tällä hetkellä tekoäly on loistava apu ideointiin, rutiinitehtäviin ja tiedonhakuun. Mutta juristia se ei kuitenkaan korvaa. Jos sopimuksen allekirjoittaa tekoälyn vinkkien pohjalta, on virheen mahdollisuus suuri. Orpo olo iskee viimeistään silloin, jos tekoälyn avulla laaditun sopimuksen tulkinnasta seuraa erimielisyyksiä. Kenen puoleen silloin käännytään?
Huom: henkilöiden nimet muutettu
Ellin työnantaja oli ehdottanut, että irtisanomisen sijaan hänen työsuhteensa voitaisiin päättää yhteisesti sopimalla. Tällöin Elli saisi ylimääräisen erokorvauksen. Sopimusluonnos päätettiin luoda tekoälyllä.
Tekoäly tuotti siistin ja asiallisen oloisen sopimusdokumentin. Erokorvauskin mainittiin. Hyvältähän tuo ensisilmäyksellä vaikutti. Elli halusi kuitenkin vielä tarkistuttaa sopimusluonnoksen meillä, jolloin kävi ilmi, että hänellä oli pitämättömiä saldotunteja yli sadan tunnin edestä. Näistä ei sopimuksella mainittu mitään. Lisäksi sopimuksen mukaan työsuhde päättyisi heti allekirjoitushetkellä, vaikka Ellin normaali irtisanomisaika olisi yksi kuukausi. Vaatimuksista Elli oli luopumassa yksipuolisesti – sopimuksella puhuttiin vain työntekijän velvollisuudesta luopua vaatimuksistaan, eikä viitattu sanallakaan työnantajan vastaavaan velvollisuuteen. Kun Ellin kanssa vielä hänen tilanteestaan juteltiin, kävi ilmi, että hänellä olisi oikeus irtisanotuksi tullessaan myös muutosturvarahaan.
Yhtäkkiä tarjottu sopimus erokorvauksineen ei vaikuttanutkaan kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Sopimuksen hyväksymällä Elli jäisi pakkasen puolelle verrattuna tilanteeseen, jossa hänet irtisanottaisiin. Niinpä sopimusta neuvoteltiin neuvojemme pohjalta uudelleen, ja lopulta Elli pystyi rauhallisin mielin allekirjoittamaan sopimuksen.
Juhan työpaikalla aloitettiin muutosneuvottelut. Juha halusi tietää, kauanko työnantajan pitää lain mukaan minimissään käydä neuvotteluja. Aika simppeli kysymys, sitähän voisi kysyä tekoälyltä.
Vastaus tuli selkeästi jäsenneltynä: neuvotteluiden kesto riippuu suunniteltujen toimien laajuudesta ja on 14 päivää tai kuusi viikkoa. Juha keskusteli asiasta vielä työpaikkansa luottamushenkilön kanssa, joka tiesi kertoa, että laki on muuttunut hiljattain ja että uuden lain mukaiset neuvotteluajat ovat seitsemän päivää tai kolme viikkoa. Mutta koska Juha työskenteli teknologiateollisuudessa ylempänä toimihenkilönä, sovellettiin työehtosopimusta, jonka mukaan neuvotteluaika on 28 päivää, sillä neuvottelut koskivat vähintään kymmenen henkilön irtisanomista.
Huomauttamalla virheestä Juha sai tekoälyltäkin lopulta nykyisen lain mukaisen vastauksen. Vaikka Juha kertoi olevansa ylempi toimihenkilö teknologiateollisuuden alalla, ei tekoäly kuitenkaan osannut kertoa työehtosopimuksen mukaisesta 28 päivän neuvotteluajasta. Onneksi luottamushenkilö osasi.
On edessäsi sitten sopimusluonnos, akuutti kysymys tai neuvottelu työnantajan kanssa, kannattaa ottaa yhteyttä ASIAn juristeihin. Me tunnemme lain, työehtosopimukset ja oikeuskäytännön – ja mikä tärkeintä, huomioimme aina yksilöllisen tilanteesi.
Eikä kannata ihmetellä, jos vastauksemme on täysin päinvastainen kuin tekoälyn sinulle jo antama vastaus – tai jos tekoäly näyttää osanneen asian paremmin. Juridiikalle on tyypillistä, että useaan asiaan ei ole olemassa täysin varmaa tai tyhjentävää vastausta. Tekoäly on useimmiten tällaisissakin tilanteissa (perusteettoman) itsevarma.
Teksti: Karen Saarinen, ASIAn työmarkkinajuristi. Julkaistu ASIA-lehdessä 1/2026
ASIAn lakipalvelut ja työsuhdeneuvonta ASIAn jäsenille
Etkö ole vielä jäsen? Liity nyt!