Luottamushenkilön palsta

01.02.2024 | Blogit

Artikkelikuva

Keskityn tässä tekstissä tarkastelemaan ammattivalmentajiin kohdistuvia odotuksia ensisijaisesti joukkueurheilun näkökulmasta. Ammattivalmentajien työsuhteet joukkuelajeissa ovat usein määräaikaisia ja valmentamiseen liittyy tulos- ja menestyspaineita. Turbulenssi joukkuelajien päävalmentajapesteissä on toistuvaa ja työsuhteiden irtisanomiset ylittävät uutiskynnykset - välillä räikeällä tavalla. Valmentajan työsuhteen purkamista ennen aikojaan perustellaan useimmiten tuloksettomuudella asetettuihin tavoitteisiin nähden.

Urheilun voittamiseen tähtäävä kulttuuri on verrattavissa korkeakouluihin ja yliopistoihin, joiden rahoitusmalli perustuu tutkintoihin. Tulokseen perustuvan mallin vaarana on se, että opiskelijoille ei jää riittävästi aikaa oppimiseen ja heitä pusketaan pikavauhtia kohti valmistumista. Samankaltaisesti kilpaurheilussa valmentajan työrauha saattaa olla uhattuna, kun tulos pitää saada nopeasti. Mitä nopeammin halutaan tuloksia, sitä vaikeampi on keskittyä prosessiin, oppimiseen ja kehittymiseen. Hyvistä suunnitelmista huolimatta valmennusprosessia ei voi täysin suunnitella ja ennakoida etukäteen, sillä joukkueen kanssa tehtävä työ koostuu monista muuttuvista tekijöistä. Valmentaja rakentaa yhteistä pelitapaa, jossa hän ottaa huomioon yksilöiden vahvuudet ja miten niitä voisi parhaiten hyödyntää joukkueessa. Valmentamiseen kuuluu paljon erilaisten teknis-taktisten asioiden hiomista, luottamuksen rakentamista ja vuoropuhelua vastuun kantamisesta yhdessä pelaajien kanssa. Valmentajan vaihtuessa voi kestää aikaansa, ennen kuin yhteinen näkemys löytyy. Mikäli valmentajan tyyli poikkeaa merkittävästi edellisen valmentajan tavoista, se voi herättää tyytymättömyyttä niin pelaajissa kuin organisaation johdossakin. Mitä kauemmin joukkueella on ollut tietyn tyyppinen valmennustapa, on se muodostanut kulttuurisen toimintatavan, jota pidetään oikeana ja normaalina. Joukkueen ja valmentajan välisen luottamussuhteen ja yhteistyön lisäksi valmentajan toimintaan vaikuttavat myös työnantajan toimintatavat ja käsitykset valmentajan roolista ja osaamisesta.

Urheilun rakenteet, päätöksenteko ja toimintatavat vaikuttavat valmentajan tekemään työhön. Urheilun toimintaympäristö vaikuttaa siihen, minkä katsotaan olevan sallittua ja toivottua tai kiellettyä ja epämieluista. Mukaan kuuluminen tuotetaan valtaapitävien näkökulmien kautta, jossa määritellään ”oikeat” luonteenpiirteet ja taipumukset, jotka siihen kuuluvien täytyy ilmaista ja ruumiillistaa. Pohtiessa valmentajaan liitettäviä odotuksia olisi hyvä pysähtyä tarkastelemaan käsityksiä “hyvästä” tai “huonosta” valmentajasta ja valmentamisesta. Mitkä taustatekijät, arvot, eetokset, tavoitteet ja aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, millaista valmennusta seurassa ja organisaatiossa toivotaan? Onko mielikuva “hyvästä” ja tulosta tekevästä valmentajasta määrätietoinen, autoritäärinen ja sanavalmis visionääri, joka tekee työtä kellon ympäri? Onko tätä tulosta tekevän valmentajan vastakohta, ei-toivottu valmentaja hitaammin etenevä, pohdiskeleva, oppimiseen ja hyvinvointiin keskittyvä henkilö? Ketkä tekevät päätöksiä valmentajista ja heihin liitettävistä odotuksista ja mihin arvoihin heidän päätöksensä perustuvat?

Urheilu perustuu sääntöihin ja niiden noudattamiseen. Kilpailusäännöt määrittelevät voittamisen ehdot ja keinot, joilla sääntöjen puitteissa voitto on mahdollista. Tuomarin tekemä linjaus vaikuttaa sääntöjen noudattamiseen ja välillä peleistä löytyy harmaa alue, jossa yhteisellä hiljaisella hyväksymisellä tapahtuu sääntöjen venyttämistä. Tiukoissa tilanteissa valmentaja punnitsee, kannattaako sääntöjä rikkoa voiton eteen. Valmentajien osalta SAVAL toimii vähän samanlaisessa roolissa kuin tuomari: tukien, auttaen ja ohjaten sääntöjen mukaiseen toimintaan. Valmentaminen ammattina on suhteellisen nuori ala verrattuna moniin muihin ammattikuntiin. ”Harmaita alueita”, hiljaisesti sovittuja käytäntöjä esiintyy aika ajoin. Ammattivalmentajat ovat haasteellisessa tilanteessa urheilun perinteiden ja työelämän välissä. Urheilussa monilta osin pätee sääntö “koska näin on aina ennenkin tehty”. Valmentajuuden osalta voidaan kehittää ratkaisuja, jotka eivät nojaa vuosikausien perinteisiin vaan luodaan toimintatapaa, jossa valmentajuus näyttäytyisi houkuttelevana työnä, jossa on mahdollisuus pidemmän tähtäimen tavoitteille ja aikaa työn tekemiselle. 

“Urheilija keskiössä” on ollut pitkään iskulause suomalaisessa urheilussa. Luottamushenkilön näkökulmasta haluaisin etsiä keinoja rakentaa toimintatapoja ”valmentaja keskiössä”, rakentaen pitkäjänteisesti arvostusta valmentajien työhön ja sen erityispiirteisiin. Työn tulisi olla innostavaa, siinä tulisi olla mahdollisuus kehittyä ja parhaimmillaan tuntea työn imua. SAVALin tarkoituksena on valvoa ja edistää jäsentensä yhteisiä etuja työelämässä ja yhteiskunnassa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi SAVAL käy neuvotteluja ja tekee sopimuksia jäsenistönsä palvelussuhteita koskevissa asioissa sekä valvoo tehtyjen sopimusten noudattamista. Lisäksi SAVAL vaikuttaa jäsenistönsä etujen mukaisesti työmarkkinoiden ja yhteiskunnan päätöksentekoon tekemällä esityksiä ja aloitteita. SAVAL ei varsinaisesti voi vaikuttaa yksittäisten työpaikkojen toimintatapoihin, mutta koen tärkeänä keskustelun ammattivalmentajien työn toimintaympäristöistä, ja mahdollisuuksista laajentaa käsitystä valmentamisesta tulostavoitteisessa ja paineisessa urheilussa.

 

Ota yhteyttä

 

Minut tavoittaa sähköpostista sanna.erdogan@saval.fi, jota kautta voi kirjoitella tai jättää soittopyynnön. Kuulen mielelläni niistä asioista, joita voisin luottamustehtävässäni edistää.  


SAVALin luottamushenkilö Sanna Erdoğan on koulutukseltaan yhteisöpedagogi YAMK. Hän on suorittanut myös valmentajakouluttajan erikoistumisopinnot, valmentajan ammattitutkinnon ja valmentajan erikoisammattitutkinnon. Sannalla on 15 vuoden työkokemus valmentajakouluttajana ja valmennusosaamisen kehittäjänä.

  • 13
  • 18
  • 15
  • 45
  • 17
  • 19