20.09.2023 | SAVAL
Äkkiseltään voisi kuvitella, että työpaikka jääkiekon SM-liigassa olisi vuosikausia lajin parissa töitä tehneelle unelmien täyttymys.
Kun Herkko Koskelta aiemmin kyseltiin, tähtääkö hän SM-liigan, lajin kirkkaimmalle kotimaiselle huipulle, hän tapasi vastata, ettei se ollut tavoite.
SM-liigassa Koski nyt kuitenkin on. Hänet palkattiin keväällä Vaasan Sportin urheilujohtajaksi.
– Tietynlaiset terveet arvot voivat olla kaukaisia ammattilaisurheilussa, joka on viihdebisnestä ja, jossa muulla ei ole merkitystä kuin voittamisella. Sportin kuviossa ja urheilustrategiassa puhutteli moni muukin asia kuin pelkästään se, että pääsen toimimaan ammattilaisjoukkueen kanssa. Liigajoukkueen lisäksi vastuullani on koko seuran ja myös lähialueen urheilutoiminnan kehittäminen, mikä sopii omaan arvomaailmaani, Koski taustoittaa.
Kosken polku jääkiekkoammattilaiseksi on kulkenut samaa reittiä kuin monilla muillakin, Vierumäen kautta.
Kuhmosta lähtöisin oleva Koski alkoi valmentaa jo nuorena.
– Tajusin jääkiekkoa pelatessa, että tästä ei tule ammattia, mutta lasten ja nuorten parissa työskentely tuntui kivalta. Asioiden organisointi tuntui omalta jutulta.
Joensuussa suoritetun Liikunnan ja vapaa-ajan ohjaajan perustutkinnon jälkeen Koski hakeutui Vierumäelle (Haaga-Helia) liikunnanohjaajan ammattikorkeakouluopintoihin. Sen jälkeen hän suoritti valmentajan erikoisammattitutkinnon ja teki työnohjaajakoulutuksen opintoja. Ylemmän AMK-tutkinnon teemoina olivat valmennus ja johtaminen.
Koskesta ei kuitenkaan tullut varsinaista valmentajaa, vaan valmennuspäällikkö – tai valmentajien valmentaja, kuten hän itse muotoilee. Valmennuspäällikkö ei ole vastuussa yhdestä joukkueesta, vaan koko seuran valmennuslinjasta.
– On palkitsevaa, kun pystyy auttamaan valmentajia eteenpäin tai oivaltamaan asioita. Tykkään vastata isommista kokonaisuuksista. Sitä kautta olen kokenut pystyneeni vaikuttamaan enemmän kuin vain yksittäisen joukkueen valmentajana, muun muassa Tommi Niemelän aikanaan Pelicansin junioreihin palkannut Koski tuumaa. Niemelä valmensi Pelicansin viime keväänä SM-liigan finaaleihin.
Ennen nykyistä pestiään Sportissa, Koski ehti työskennellä 20 vuotta junioripuolella: Tarvasjoella Turun lähistöllä, kolme vuotta Raumalla, pidemmän pätkän Lahdessa ja edelliset viisi vuotta Kuopiossa Juniori-KalPan urheilutoimenjohtajana.
Juuri vankka kokemus junioripuolelta oli merkittävä tekijä sen taustalla, että Koski palkattiin Vaasaan. Sportin tänä vuonna lanseeraaman, seuraavat viisi kautta kattavan strategian ensimmäisellä sivulla pelaajakehityksen kerrotaan olevan keskiössä. Omat pojat liigaan, julistetaan.
Vaikka uuden työn pääpaino on liigajoukkueessa ja samaan osakeyhtiöön kuuluvassa U20-joukkueessa, Koski on tiiviisti tekemisessä myös junioripuolen kanssa. Lähin työpari on junioriurheilujohtaja, jonka lisäksi on junioripäällikköä, taitovalmentajaa, maalivahtikoordinaattoria ja fysiikkavalmentajaa, Koski luettelee.
– Heidän työnsä tukeminen on tärkeää, jotta he pystyisivät onnistumaan omassa työssään mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi junioripäällikön tehtävä on johtaa ja auttaa vapaaehtoisia lapsivaiheen valmentajia, jotta he pystyvät hoitamaan ruohonjuuritason työn, innostamaan lapsia jääkiekkoon ja liikuntaan, ja olemaan oikeanlaisia roolimalleja. Siinä hommassa päätoimisten on keskeistä tunnistaa, minkä verran vapaaehtoiselta voi vaatia ja minkälaista tukea he tarvitsevat.
Herkko Koski liittyi Suomen ammattivalmentajiin (SAVAL) jo 20 vuotta sitten, samalla kun aloitti ensimmäisen täysipäiväisen valmentajatyön jääkiekkoammattilaisena. SAVALin palveluita hän on hyödyntänyt muun muassa uusia työsopimuksia neuvotellessa, pyytänyt työjuristeja tarkastamaan, että kaikki on kunnossa. Savalin pitkäaikainen jäsen kehuu järjestön valmentajien aseman eteen tekemää työtä merkittäväksi.
Junioripuoli pysyy mukana, mutta on selvää, että Kosken työ muuttuu. Yhdistysmuotoisissa junioriseuroissa muutamat valmentajat ovat jo ammattilaisia, mutta kaikki pelaajat amatöörejä. SM-liiga taas on puhdas ammattilaissarja. Eikä pelkästään raakaa tulosurheilua, vaan myös viihdebisnestä.
– Oy:n puolella (Liigassa) pitää juuri nyt tuottaa sisältöä ja elämyksiä. Tarjota voittoja ja hyvää meininkiä faneille ja yhteisölle. Junioripuolella mietitään, miten kasvatetaan lapsista ja nuorista hyviä ihmisiä ja terveitä aikuisia. Joistakin voi tulla sitten aikanaan ammattipelaajia, Koski summaa eron.
Junioripelaajat tavoittelevat unelmaa ammattilaisuudesta, liigapelaajat elävät unelmaa. He eivät ole enää harrastajia vaan ammatinharjoittajia.
– Se on erilainen maailma. Ihmisistä, joiden kanssa nyt työskentelen, jotkut ovat ammattilaisuran alkuvaiheessa, jotkut ehtoovuosissa. Sen tunnistaminen kuka on missäkin vaiheessa uraansa ja mitkä ovat seuraavat askeleet, on keskeistä. Tämän jälkeen pystymme toivottavasti paremmin tukemaan heitä omalla polullaan eteenpäin.
– Liigamaailmassa pelaajat ja valmentajat tietävät jo aika hyvin minkälaisia persoonia ovat, omat vahvuudet ja kehityskohteet. Mielenkiintoisin juttu, mitä odotan, on se, miten saadaan osaaminen ja ne kilometrit, mitä kukanenkin on kulkenut, näkyväksi ja hyötökäyttöön tähän projektiin ja tälle joukkueelle. Jos onnistutaan siinä, voidaan saavuttaa kilpailullista menestystä, mikä taas ruokkii positiivista ilmapiiriä, tuo faneja ja yhteistyökumppaneita sekä imua pelaajien parissa, Koski visioi.
Urheilujohtajan ydintehtäviin kuuluu joukkueen kasaaminen. Se on palapeli, jota rakentaessa pitää elää nykyhetken lisäksi pitkällä tulevaisuudessa. Syyskuussa alkava uusi kausi ei ole vielä alkanut, mutta Koski hahmottelee jo kauden 2024–25 joukkuetta. Kenellä loppuu sopimus, kenet halutaan mahdollisesti pitää, minkälaisia pelaajia tarvitaan.
Kosken lähin linkki liigajoukkueeseen on valmennustiimi. Urheilujohtaja haluaa oppia tuntemaan myös pelaajat.
– Minun vastuullani on tehdä päätös, halutaanko pelaajan työsuhdetta jatkaa. He ovat työntekijöitä siinä missä muutkin. Haluan olla kartalla, minkälaisia tyyppejä he ovat, minkälaisia tavoitteita ja unelmia heillä on ja mitä he ovat niiden eteen valmiita tekemään.
Teksti: Jaakko Tiira Kuvat: Mika Tervaskangas
Haastattelu on kokonaisuudessaan luettavissa YTY-lehden numerossa 3/2023
SAVALin jäsenyys Työsuhdeneuvonta valmentajille