Liikuntatieteellisen Seuran raportti ”Miten huippu-urheilijan mieli voi?” antaa kuvaa nykyisten ja entisten huippu-urheilijoiden henkisestä hyvinvoinnista, mutta myös valmentajan merkityksestä.

Raportin tulosten mukaan huippu-urheilijat kokivat itsensä tulosten perusteella varsin hyvinvoiviksi. Entiset ja nykyiset huippu-urheilijat olivat tyytyväisiä elämäänsä ja kokivat psykologisen toimintakykyisyytensä hyväksi. Aktiiviurheilijat kokivat kuitenkin henkisen hyvinvointinsa heikommaksi kuin jo urheilu-uransa lopettaneet urheilijat. Urheilijoilla ilmeni tulosten mukaan erilaista oirehtimista, joista yleisimmät näyttää olevan masennus ja ahdistus.

Raportissa tulee myös esiin valmentajan merkitys

Valmentajan tuki ja hyvä urheilija-valmentajasuhde näyttää olevan yhteydessä urheilijoiden vähäisempään uupumukseen. Valmentajan työ ihmissuhdetyönä on hyvin vuorovaikutteista ja valmentajan sanoilla on suora vaikutus urheilijan kokemaan käsitykseen itsestään onnistujana.

Koetuilla menestyspaineilla ja loukkaantumisriskillä näyttää kuitenkin olevan raportin mukaan enemmän yhteyttä niin hyvin- ja pahoinvointiin kuin esim. valmentajan tuella. Valmentajan vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoja kannattaa kuitenkin kehittää entisestään. Raportin mukaan voimavarat lisäävät henkistä hyvinvointia (tyytyväisyys ja psykologinen toimintakyky) ja valmentajan rooli voimavarojen vahvistamisessa voi olla merkittävä. Voimavarojen vahvistamiseen voidaan raportin mukaan vaikuttaa mm. lisäämällä urheilijoiden itsemääräämisoikeutta ja vahvistamalla urheilijan myönteistä kuvaa itsestä. Itsemääräämisoikeuden ja myönteisen urheilijakuvan vahvistamisessa valmentajalla on suuri rooli ja vaikuttamisen mahdollisuus päivittäisvalmennuksessa.

Raportin tekijöistä Satu Kaski toteaa, että ennakoivana asiana mielen hyvinvoinnille toimii oppimisympäristön pitäminen positiivisena ja varsinkin pystyvyyden tunteen vahvistaminen. Valmentaja voi myös pitää yllä prosessikeskeistä ajattelua, joka voi vähentää omalta osaltaan urheilijan kokemaa menestyspainetta.
- Valmentajan kannattaa pitää yllä prosessikeskeistä ajattelua valmentautumisessa. Ponnistelu ja yrittäminen on tärkeämpää kuin menestys, toteaa Kaski.

Valmentajan ei tarvitse tehdä kaikkea

Raportin mukaan toimijoiden osaamista tulee jatkossa parantaa, jotta varhaiset pahoinvoinnin merkit kyettäisiin tunnistamaan ja nukkumisongelmat sekä ylikuormitustilan varhaiset merkit tunnistetaan paremmin. Nukkumisongelmat ja ylikuormitustilat ovat raportin mukaan yhteydessä hyvin- ja pahoinvointiin.
Valmentajien tehtävänä voi olla tarve tehdä urheilijan puolesta ratkaisuja ja matalalla kynnyksellä hakea apua, jos huoli herää.

- Tiedosta ja tunnista tarve, hoidon tarpeen tunnistamista ei tarvitse osata tehdä vaan tarpeen vaatiessa ohjata urheilijaa asiantuntijalle, Kaski toteaa.

Valmentajien ei tarvitse tehdä kaikkea vaan keskittyä ensisijaisesti valmentajan työhön. Usein valmentaja joutuu toimimaan ’ihmeiden tekijänä’, mutta näin ei tarvitse olla, vaan apua voi hakea.

- Ei ole arvokasta ja hyvää valmentamista jos valmentaja uupuu tehdessään kaiken! Laatu valmennuksessa on myös sitä, että pitää huolta itsestään, toteaa Kaski.

- Valmentajan onkin oleellista tunnistaa omat työtehtävät ja rajat valmentajana. Kuuluu jo ammattietiikkaan tunnistaa työnkuvansa rajat. Valmentajalla ja jokaisella meillä on oman roolinsa tunnistamisen paikka - mikä kuuluu omaan työnkuvaan ja mikä ei.

Suomen Ammattivalmentajat SAVALissa tervehditään ilolla raportin havaintoa siitä, että urheilijat näyttävät voivan keskimäärin hyvin. Kuitenkin raportissa kuvatuista oireista osa on yleisempiä urheilijoilla kuin väestössä keskimäärin, joten SAVAL korostaa raportin suosituksien eteenpäin ja käytäntöön viemistä.

Ainakin seuraavat asiat ovat sellaisia, joihin valmentajan kannattaa kiinnittää huomiota
1.    Vaatimustekijöiden selkeä yhteys pahoinvointiin. Valmentajat voivat auttaa vaatimustekijöiden käsittelyssä, tietoisuuden lisäämisessä ja käsittelykeinojen kehittämisessä.
2.    Tyytyväisyyden ja psykologisen toimintakykyisyyden edistäminen esimerkiksi lisäämällä urheilijoiden itsemääräämisoikeutta ja vahvistamalla myönteistä kuvaa itsestä urheilijana.
3.    Vahvistamalla omaa osaamista nukkumiseen ja ylikuormitustilan tunnistamiseen liittyen sekä kehittämällä osaamista vuorovaikutus- ja kohtaamistaidoissa.

Tutkimusraportti: https://www.lts.fi/media/lts_julkaisut/lts_selvityksia/lts_huippu-urheilijan_mieli.pdf
Tutkimusraportin julkistamistilaisuus YouTubessa

Teksti Raino Nieminen, Suomen Ammattivalmentajat SAVALin toiminnanjohtaja