Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus, räppäsi Pikku G vuonna 2003. Nyt silloiset nuorisolaiset ovat työikäisiä ja perässä tuleviin verrattuna suuria ikäluokkia.

Uuden ajan suuret ikäluokat ovat syntyneet noin vuosina 1982–1994, uuden ajan pienet ikäluokat viimeisen kymmenen vuoden aikana. Syntyneiden lukumäärän suhteellinen pieneneminen on sattumoisin samaa luokkaa kuin 1970-luvun alkupuolella syntyneillä pienillä ikäluokilla suhteessa 1940-luvun loppupuolen suuriin ikäluokkiin syntyneiden lukumäärään.

Työikäisillä riittää edelleen kritiikkiä työeläkejärjestelmää kohtaan suuriin ikäluokkiin liittyen; heidät päästettiin eläkkeelle liian aikaisin, he maksoivat liian pieniä työeläkemaksuja, saivat siihen nähden liian suuret etuudet eivätkä sijoittaneet työeläkejärjestelmässä riittävän ajoissa enemmän osakesijoituksiin.

Tämä kaikki on tietysti ainakin osin totta. Suurista ikäluokista johtuva eläkepommi ei räjähtänyt, koska se purettiin nostamalla työeläkemaksua ja eläkeikää sekä tukkimalla reitit varhennetuille eläkkeille.

Nuorimmatkin suurten ikäluokkien edustajat ovat jo iäkkäitä. Ratkaisuja ei enää löydy kyseisen ikäryhmän etuuksiin kajoamalla tai ylipäätään muutenkaan peräpeiliin katsomalla. Peiliin on sen sijaan syytä katsoa, sillä me nykyiset työikäiset olemme jäljessämme tuleviin ikäluokkiin verrattuna suuria ikäluokkia. Meidän työikäisten on siis syytä oppia aiemmasta ja miettiä, millä voimme helpottaa tulevaisuudessa pienten ikäluokkien eläkkeiden maksua. Vastauskin on valmiina – se on rahastointi.

Mitä rahoja lisärahastointiin voisi käyttää?

Nyt lainvalmisteluun siirtyneessä eläkeuudistuksessa lisätään rahastointia. Ilman eläkemaksujen korottamista rahaa järjestelmään ei kuitenkaan tule lähitulevaisuudessa aiempaa enempää, joten mitä rahaa eläkesovun myötä on aikomus enemmän rahastoihin laittaa? 

Tavoite on tietysti rahastoida eläkeuudistuksessa sovitun sijoitusuudistuksen järjestelmään toivottavasti tuottamia lisävaroja. Sijoitusuudistuksen myötä yksityisillä työeläkevakuuttajilla on mahdollisuus tavoitella korkeampia tuottoja pitkällä aikavälillä. Ennen parempien tuottojen konkretisoitumista kyseessä on oltava työeläkejärjestelmässä jo olemassa olevat varat. 

Käytännössä on olemassa vain yksi tähän tarkoitukseen edes jollain tavalla sopiva puskurirahasto eli niin kutsuttu tasausvastuu. Koska maksettavien eläkkeiden määrää on mahdotonta ennustaa etukäteen eurolleen, on työeläkkeiden maksun varmistamiseksi olemassa tällainen joustava rahasto, josta voidaan varoja purkaa tai tallettaa. Rahastoon ohjataan osa työeläkemaksulla kerättävistä varoista ja jos kaikkea ei tarvita eläkkeiden maksamiseksi, jää loppu talteen puskuriksi sellaista vuotta varten, kun tarvitaan lisävaroja. Tämä rahasto siis tukee eläkejärjestelmän rahoituksen joustavuutta ja vakautta siten, että eläkemaksuille ei tule taloudellisista tai demografisista syistä johtuvia äkillisiä korotuspaineita. 

Puskurirahastoa ei kuitenkaan ole rakennettu huvin vuoksi. Jos nyt puramme puskurirahastot liian pieniksi, voi käydä niin, että olemme tilanteessa, jossa eläkemeno kasvaakin yllättäen siten, että puskurirahasto ei enää riitä. Jos rahaa tarvitaan nopeasti lisää eläkkeiden maksemiseksi, olemme käytännössä pakotettuja nostamaan eläkemaksuja.

Kenelle lisärahastointia pitäisi kohdistaa?

Jos keinovalikoimaa rahastoinnin lisäämiseksi kuitenkin jollain aikavälillä laajennettaisiin sisältämään myös eläkemaksujen maltillinen nosto tai eläkeiän hieman nopeampi korottaminen, tulisi vielä miettiä, kenelle mahdollinen lisärahastointi kohdistettaisiin.

Vanhuuseläkerahastojen lisätäydennyksillä tarkoitetaan eläkerahastojen täydennyksiä, jotka kohdennetaan tietyille ikäluokille. Lähiaikoina näitä täydennyksiä on ollut tapana kohdentaa vanhemmille ikäluokille. Rahastojen täydentäminen vanhempien ikäluokkien osalta kasvattaa näiden ikäluokkien rahastointiastetta ja pian näitä aletaankin purkaa eläkkeiden maksuun. Näin on pyritty helpottamaan ja tasoittamaan lähivuosien eläkemaksupainetta.

Jos rahastointiin saataisiin lisää varoja, parasta olisi kohdistaa niitä myös nyt työssäkäyville “uusille suurille ikäluokille”. Näin eläkevarat ehtisivät kerryttää kauemman aikaa tuottoja rahastoissa, mikä helpottaisi pidemmän aikavälin eläkemaksupainetta 2050-luvulta eteenpäin. Silloin helpottaisimme erityisesti 2010-luvun puolenvälin jälkeen syntyneiden todella pienten ikäluokkien tilannetta, jotka 2050- ja 2060-luvuilla tekevät töitä ja maksavat työeläkemaksuja.

Rahastoimalla työeläkevaroja myös nuoremmalle työssäkäyvälle väestölle voidaan vaikuttaa myös nuorten työeläkejärjestelmään kohdistuvaan luottamukseen. Lisärahastointikaan ei poista kaikkea epävarmuutta, jota tulevaisuuteen, väestörakenteen kehitykseen ja muuhun maailman kehitykseen kriisien keskellä liittyy. Se kuitenkin muistuttaisi konkreettisesti, että työeläkejärjestelmässä pyritään varautumaan tulevaisuuteen vastuullisesti. 

Kuten Pikku G melkein lauloi: Kaikki kasvaa, lapset varttuu virheist oppii ja rahastoi karttuu. 

Teksti: Hanna Mäkinen, matemaatikko ja Turkka Sinisalo, yhteiskuntavaikuttamisen asiantuntija. Kirjoittajat työskentelevät Työeläkevakuuttajat Telassa.

Kuva: Työeläkevakuuttajat Tela ry

Artikkeli on julkaistu ASIA-lehdessä 2/2025.

Lue myös:

Mistä on kyse eläkeneuvotteluissa ja eläkeuudistuksessa?