03.01.2024 | Työelämä
Helmikuun 2022 loppupuolella, Pekingin olympialaisten jälkeen, Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentajalla Teemu Pasasella oli syytä hymyillä.
Maastohiihto on yksilölaji, mutta yksikään huippuhiihtäjä ei pärjää ilman vankkaa tiimiä ympärillä. Suomen maajoukkueessa monikymmenhenkistä tiimiä johtaa, menestyksekkäällä otteella, päävalmentaja Teemu Pasanen. Hän ehti luoda uraa IT-alalla, mutta huippu-urheilu vei lopulta mennessään.
Suomen olympiakomitean mitaliennuste ennen Pekingin kisoja povasi koko olympiajoukkueelle 3,5 mitalia. Uutistoimisto AP:n ja teknologiayhtiö Gracenoten mitaliennusteissa sinivalkoisten uumoiltiin saavuttavan kolmesta viiteen mitalia.
Lopulta mitaleja tuli kahdeksan. Kuudesta vastasi Pasasen johtama hiihtomaajoukkue. Olympiamenestykseen vaaditaan paitsi piinkovia urheilijoita, myös onnistunutta valmistautumista. Siinä Pasasen johtama tiimi onnistui. Ja nimenomaan tiimi, joka koostuu urheilijoiden ja valmennusryhmän lisäksi lukuisista taustahenkilöistä.
– Tehtiin oikeita valintoja ja tulos oli parempi kuin mitä itse osattiin odottaa, Pasanen pohtii.
Zhangjiakoun olympialaduilla hiihdettiin korkealla, noin 1700 metrin korkeudessa ohuessa ilmanalassa. Maastot olivat rankat. Pasasen mielestä Suomi onnistui valmistautumisessaan kilpailijamaita paremmin. Olosuhteiden kartoitus ja arviot menivät nappiin.
– Tiedettiin, että siellä on rankat ladut ja palataan perinteisempään kestävyysurheiluun. Harjoitusvalinnat osuivat oikeaan, kun satsattiin korkeanpaikan harjoitteluun. Viimeistely meni myös hyvin. Pystyttiin pysymään terveenä , eikä kukaan sairastunut, päävalmentaja taustoittaa.
Teemu Pasanen on kotoisin Viitasaarelta Keski-Suomesta. Urheilukipinä syttyi jo pienenä. Ensimmäiset hiihtokisansa hän urakoi 5-vuotiaana. Lukioikäisenä Pasanen kiinnostui myös valmentamisesta.
– Halusin tietää siitä, mitä harrastin. Tuli luettua paljon erilaista kirjallisuutta urheiluun liittyen. Autoin myös nuorempia seurakavereita ja olin heille jonkinlaisena valmentajana, Pasanen valottaa.
Lukion jälkeen elämä vei Pasasen pääkaupunkiseudulle ja Otaniemen Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan tietotekniikkaa. Hän ehtikin tehdä uraa IT-alalla yli vuosikymmenen ajan, muun muassa Nokialla.
Matkapuhelinjärjestelmien koodaamisen ja suunnittelun ohella hän hiihti SM-tasolla. Kun oma ura päättyi, hän siirtyi seuravalmennukseen valmentamaan hiihtojunioreita.
– Siitä etenin pikkuhiljaa, ensin piirivalmentajaksi ja sieltä nuorten maajoukkuevalmennukseen. Valmennusta tein IT-työn ohella. Se meni kuitenkin hiljalleen siihen suuntaan, että valmentaminen vei koko ajan enemmän aikaa.
Aikuisten maajoukkueeseen Pasanen eteni vuonna 2014 ja vastasi päävalmentaja Reijo Jylhän valmennusryhmässä miesten normaalimatkojen hiihtäjistä. Vuosina 2016–2018 Suomen hiihtomaajoukkuetta valmentaneen Matti Haaviston tiimissä Pasasen vastuualueena oli miesten maajoukkue. Hiihtomaajoukkueen päävalmentajaksi hän nousi keväällä 2020.
Maastohiihto on yksilölaji, mutta yksin siinä ei pärjää, Pasanen muistuttaa. Työtä tehdään joukkueena.
– Päättyneellä kaudella maajoukkueessa oli 14 urheilijaa. Heidän lisäkseen maajoukkueeseen kuuluu valmentajia, huoltopäällikkö, suksihuoltajat, fysioterapeutteja, lääkäreitä ja hierojia, Pasanen luettelee. Varsinaisen maajoukkueen ympärillä on myös erinäisiä asiantuntijoita.
– Joukkueen tyypillinen koko on 30-40 henkeä, kun ollaan reissussa. Osa on aina huilivuorossa. Liiton päässä on vielä tiedottajaa ja markkinointia. Lisäksi on yhteistyötä Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön ja KIHUn (Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus) kanssa.
Päävalmentajan keskeisin tehtävä onkin pitää koko paletti kasassa ja varmistaa, että kaikki tekevät töitä yhteisen tavoitteen eteen.
– Joukkuehengen pitää syntyä toiminnasta itsestään. Sitä on vaikea tuoda ulkopuolelta. Kun toimitaan yhdessä ryhmänä, kaikki huomaavat, että tehdään töitä yhteisen tavoitteen eteen. Kun tulosta alkaa tulla, niin se (joukkuehenki) alkaa siitä syntyä.
Konkreettisena esimerkkinä ryhmänä onnistumisesta voi pitää sitä, että Suomen hiihtomaajoukkue pääsi Pekingin tiukkaan olympiakuplaan terveenä. Se ei ollut itsestäänselvyys. Suomen tavoin Seiser Almissa Italiassa olympiakuntoaan viimeistellyt Norjan joukkue kohtasi visaisia koronapulmia.
– Iso kiitos siitä, että kaikki sitoutuivat terveysturvallisuusasioihin ja toimintamalleihin. Se on juuri sitä joukkueena toimimista. Oli sitten urheilija, valmentaja tai huoltohenkilö, kaikki miettivät, että se on minusta kiinni, että pysytään terveenä.
Pasanen vastaa maajoukkuetoiminnan kokonaisuudesta. Päävalmentajan pitää olla jatkuvasti kartalla yksittäisten urheilijoiden tilanteesta, mutta myös taustajoukkojen ja asiantuntijoiden tekemisistä. Tehtävänjako ja delegointi korostuvat.
– Se on tärkeä juttu. Tietty ydinporukka on koko vuoden mukana. Koko ajan pitää olla selvillä missä mennään ja että suunta on oikeaa. Mutta on myös paljon tehtäviä, joissa on oman alansa asiantuntijoita, jotka eivät ole koko aikaa paikalla. Se on haaste, mikä pitää ottaa huomioon.
Urheilullisen prosessin ohella Pasanen käy keskustelua ylöspäin Hiihtoliiton ja Olympiakomitean suuntaan, jotta maajoukkue saa huippu-urheiluun tarvittavat resurssit.
– Yksi päävalmentajan tehtävä on suunnitella ja laskea, minkä verran resursseja tarvitaan ja neuvotella liiton kanssa, paljonko niitä saadaan. Jos kansainvälisellä huipulla haluaa pärjätä, tietyt resurssit pitää saada.
– Aina sitä haluaisi enemmän, mitä on realistisesti saatavilla, mutta jos tulosta tulee, niin neuvotteluasemakin paranee. Helpommin se rahakin löytyy ja samoin yhteistyökumppaneita, joita liiton päässä jatkuvasti etsitään.
Vaikka hiihtovalmentajan ja tietoliikenneinsinöörin työt eroavat merkittävästi toisistaan, on IT-taustasta ollut Pasaselle hyötyä urheilumaailmassa.
Laajamittainen datan käyttö on rantautunut huippu-urheiluun. On jopa puhuttu datavallankumouksesta, kun mitä pienempiä urheilusuorituksen nyansseja on pystytty mittaamaan. Valtava tietomäärä haastaa myös valmentajia, Pasanen sanoo.
– Mittausdataa on saatavilla ja vaikka minkälaista mittaria, mistä dataa tulee. Tärkeä asia on osata suodattaa oikeaa informaatiota ja poimia se, mitä pystyy valmennuksessa käyttämään. Se on asia, mitä ollaan muutaman vuoden aikana opetelleet. Mitä seurata ja mitä kannattaa käyttää.
Urheiludatan kanssa luoviminen oli Pasaselle tuttua jo ennen kuin hän hyppäsi maajoukkuevalmennukseen. Hän kehitti digitaalisen harjoituspäiväkirjaohjelman, jonka suunnittelutyö alkoi jo 20 vuotta sitten.
– Se on nyt laajasti käytössä ja siitä on hyötyä isommallekin joukolle. Sen parissa toimiessa olen oppinut paljon datan käsittelystä. Ja kun dataa pyöritellään paljon, se on tuttua ja käy näppärästi. Siitä on ollut suuri hyöty.
Pasasen sopimus Hiihtoliiton kanssa jatkuu. Jatkopesti vahvistettiin huhtikuussa 2022 Hiihtoliiton hallituksen kokouksessa. Samalla jatkuu reissupitoinen työ. Hän kertoo laskeneensa, että päättyneellä kaudella matkapäiviä tuli 240 kappaletta. Pisimmät reissut olivat kuusiviikkoisia.
– Hirveästi ei kannata matkalaukkua purkaa.
Työnä ammattivalmennus eroaakin vahvasti tasaisemmasta IT-alan työstä. Virka-ajat ovat vaihtuneet jatkuvaan reissaamiseen. Intohimo ja pienenä syttynyt palo urheiluun vei kuitenkin mukanaan.
– Valmennus on se, mitä halusin tehdä. Haasteet ovat eri luokkaa, kuin niin sanotussa ”kasista neljään työssä”. Saan olla tekemisissä aivan absoluuttisten huippu-urheilijoiden kanssa. Se kiehtoo, samoin haasteet. Asiat eivät koskaan mene, kuten on suunnitellut.
Pasasen avatessa työnkuvaansa ja sen kuormittavuutta, ei voi olla pohtimatta – puhtaasti sosiaalisesta näkökulmasta – onko tasaisen IT-työn vaihtamisessa kuormittavaan valmentajan työhön, mitään järkeä.
– Monessakaan asiassa ei ole järkeä, kun alkaa tarkemmin pohtimaan. Olen ajatellut, että elämässä pitää tehdä sitä, mihin on isoin palo ja intohimo.
Viimeiset vuodet hiihtomaajoukkueessa ovat olleet niin intensiivisiä, että päävalmentaja ei ole ehtinyt liiemmin uhraamaan ajatuksia oman työuransa jatkolle.
– Urheiluvalmennus on aina pätkäsopimuksia. Tehdään hetken aikaa ja katsotaan, onko tuloksia tullut ja se määrittää jatkon.
Kun valmennusura huipulla joskus päättyy, hän uumoilee, että voisi yhdistää nykyisessä ja aiemmassa ammatissaan hyödyntämäänsä osaamista.
– En ehkä täysin IT-hommiin palaa. Joku hybridimalli, jossa pystyy yhdistämään urheilua ja IT-osaamista voisi olla. Sellaista olen pohtinut. Artikkeli on julkaistu jäsenlehdessämme 02/2022. Kirjoittaja: Jaakko Tiira Kuvat: Jani Laukkanen
SAVALin tyäelämäkysymykset
SAVALin valmentajakoulutukset